Osallistuin tänään Vilnan turvallisuusfoorumiin etäyhteyksin ja pidin foorumin toisen avauspuheenvuoron.

Vilnan turvallisuusfoorumin järjestää Liettuan parlamentin kansallinen turvallisuus- ja puolustuskomitea (NSGC) yhdessä kansallisen puolustusalan tukirahaston kanssa. Turvallisuusfoorumilla on vakiintunut asema Pohjois-Euroopan yhtenä johtavana keskustelufoorumina. Foorumiin osallistuu laajasti eri parlamenttien jäseniä, yhteistyökumppaneita ja ulko- ja turvallisuuspoliittisia asiantuntijoita.

Eduskunnan 1. varapuhemies Antti Rinteen puhe Vilnan turvallisuusfoorumissa 19.1.2022. Muutokset puhuessa mahdollisia.

Hyvät Vilnan Turvallisuusfoorumin 2022 osanottajat!

Arvoisat kuulijat!

Kiitos seminaarin järjestäjille kutsusta tulla puhumaan tässä äärimmäisen ajankohtaisessa seminaarissa.

Seminaari järjestetään ajankohtana, jossa jännitys omassa maanosassamme Euroopassa ja meidän kannaltamme vielä lähempänä, Itämeren ympäristössä on poikkeuksellisen korkealla. Korkeammalla kuin koskaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Suurvaltapoliittinen tilanne on ollut voimakkaassa muutoksessa viimeisten vuosikymmenten aikana. Kiinan roolin kasvu ja kovat jännitteet Yhdysvaltain kanssa korostuvat kauppapolitiikassa. Globalisaation epätasaiset vaikutukset ihmisten arkeen ovat jakaneet kansakuntia koviin jännitteisiin ja omalta osaltaan lisänneet maapallon epävakautta.

Tämä kaikki on ollut omiaan luomaan kärjekkäämpää keskinäistä suhtautumista ja on samalla heikentänyt pienten, pohjoismaiden ja Baltian maiden kaltaisten kannalta tärkeää monenkeskistä ja kansainvälisten instituutioiden kautta rakentuvaa yhteistyötä. Tämä on myös tausta, joka on otettava omaa maanosamme turvallisuuspoliittista tilannetta arvioitaessa. 

Venäjän toiminta, kansainvälisen lainsäädännön ja sopimusten vastainen aggressiivinen Krimin niemimaan valtaaminen, tilanne Itä-Ukrainassa ja venäläisten joukkojen keskittäminen Ukrainan rajalle ovat jo vuosien ajan synnyttäneet ja vakavalla tavalla lisänneet sekä globaalia että oman alueemme jänniteitä.

Aivan viime aikoina Valko-Venäjän presidentin toiminta omaa kansalaisyhteiskuntaansa vastaan ja maan kyberhyökkäykset Puolassa ja Baltiassa, parempaa elämää etsiviä ihmisiä härskisti hyväksi käyttäen, ovat herättäneet eurooppalaisissa naapureissa suuttumusta, epävarmuutta ja ovat olleet siis omiaan lisäämään jännitettä.

Tämä jännitteen lisääntyminen on koettu kaikkialla Baltiassa ja myös pohjoismaissa, luonnollisesti muuallakin Euroopassa. Se on synnyttänyt laajaa keskustelua erityisesti Venäjän tarkoitusperistä, myös sodan mahdollisuudesta Ukrainassa. Valko-Venäjän toiminta näyttäytyy tässä kokonaisuudessa toisaalta sisäpolitiikalta selkeästi väärennettyjen ja epädemokraattisten vaalien jälkeen, toisaalta tavoitteena synnyttää epävakautta Euroopan Unionissa ja sen jäsenmaissa. Tapahtumat Ukrainassa ja Valko-Venäjällä ovat myös vaikuttaneet kansainvälisen turvallisuustilanteen kiristymiseen.

Aivan viime viikkoina epävarmuutta on lisännyt myös Kazakstanin tilanne. Ihmisten liikehdintä energian hinnan nostamiseen kertoo voimakkaista jännitteistä tuon kansakunnan sisällä. Lisäelementtinä, jännityksen lisääjä on ollut Venäjän ja muiden Kazakstanin liittolaisten joukkojen lähettäminen maahan, tosin valtiojohdon pyynnöstä.

Arvoisat kuulijat!

Suomi säilytti itsenäisyytensä toisen maailmansodassa suurten inhimillisten menetysten myötä. Tämä erottaa tietyllä tavalla Suomen lähtökohtia eurooppalaiseen turvallispoliittiseen keskusteluun verrattuna esimerkiksi Baltian maihin tai Ukrainaan.

Toisen maailmansodan jälkeen päätimme omaksi ulkopolitiikan peruslinjaksi puolueettomuuspolitiikan. Lähtökohtana on ollut ja on edelleen se, että Suomi ei ole osallisena syntyvissä jännitteissä ja kriiseissä.  

Puolueettomuuspolitiikkamme edellä lausuttu kova ydin on säilynyt läpi vuosikymmenten. Samalla Suomi on erilaisten vaiheiden jälkeen henkisesti ja taloudellisesti vahvasti integroitunut eurooppalaisuuteen.

Osana tätä kehityshistoriaa on ollut oppia elämään rauhanomaisessa, molempia osapuolia hyödyttävässä yhteiselossa myös itäisen naapurin kanssa. Maantieteellinen asemamme on muuttumaton ja meillä on kaikissa olosuhteissa yhteistä rajaa Venäjän kanssa 1 300 kilometriä.

Näillä opeilla olemme ylläpitäneet Suomen historian pisintä yhtämittaista rauhanaikaa. Viimeisestä sodasta on kulunut jo yli 75 vuotta.

Viimeisimmän, Sanna Marinin hallituksen eduskunnalle antaman ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon pohjalta voi todeta, että – voisi sanoa jälleen kerran – eduskunta on vahvistanut Suomen olevan sotilaallisesti liittoutumaton ja että Suomi huolehtii siitä, ettei sen aluetta kukaan käytä vihamielisiin tarkoituksiin toista vastaan. Suomelle Euroopan Unionin jäsenyys oli muun rinnalla vahvasti turvallisuuspoliittinen ratkaisu. Suomi tukee tänään vahvasti Euroopan Unionin yhteisen kyvykkyyden vahvistamista laajasti myös puolustuksen näkökulmasta. Suomelle tärkeitä kumppaneita turvallisuuspolitiikan alalla ovat Ruotsi, Yhdysvallat ja NATO.

Selonteon pohjalta nykyisessä Marinin hallitusohjelmassa on todettu, että Suomi itsenäisesti, oman harkinnan pohjalta voi – Suomen turvallisuuden näkökulmasta – päättää sotilaallisesta liittoutumisesta eli hakeutua NATOn jäseneksi. Tästä päättää vain ja ainoastaan suomalaiset. Suomi ei kuulu eikä tule kuulumaan minkään suurvallan etupiiriin.

Tähän asti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksen muuttamiselle eli NATOon hakeutumiselle ei ole ollut syytä. Jäsenhakemus NATOon edellyttäisi mielestäni analyysia, jonka mukaan sotilaallinen hyökkäys Suomea kohtaan olisi todennäköisempi NATOn ulkopuolella kuin NATOn jäsenenä. Sellaista tilannetta en näe näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.

Suomen ulkopoliittisen linjan vakuutena on uskottava oma puolustuskyky. Se perustuu kattavaan yleiseen asevelvollisuuteen ja mittavaan, jatkuvasti koulutuksella toiminatakykyisenä ylläpidettävään reserviin, jonka rungon luonnollisesti muodostaa ammattisotilaat.

Suomalaiset ovat vuosikymmeniä vahvasti tukeneet omaksuttua ulko- ja turvallisuuspoliittista ajattelua. Juuri tällä hetkellä, tämän seminaarin ajankohtana, edellä kuvattujen jännitteiden, meidänkin lähialueillamme olevien ja vaikuttavien jännitteiden noustua otsikoihin vahvasti myös Suomessa, keskustelu sotilaallisesta liittoutumisesta on vilkastunut.

Arvoisat seminaarin osanottajat!

Kansainvälisessä kanssakäymisessä onnistumisen edellytyksenä helpompien ja vaikeiden asioiden ratkaisemisessa on kyky yhteistyöhön ja muiden osapuolten kuunteleminen, ei vain kuuleminen. Useimmiten ratkaisun avaimet löytyvät, kun neuvotteluissa kyetään ymmärtämään osapuolten ajattelua ja motiiveja omalle kannalleen.

Toivon, että viime viikolla eri kokoonpanoissa käydyt keskustelut jännitteiden vähentämiseksi ja sodan uhkan Ukrainasta poistamiseksi johtavat syventyviin neuvotteluihin ja niiden kautta jokaisen valtion suvereniteettia kunnioittavaa ratkaisua.

Kriisi Ukrainassa on jatkunut jo vuosikymmenen. Kansannousu Maidanilla alkoi marraskuussa 2013 ja sai väkivaltaisen lopun helmikuussa 2014. Kaikkien tulisi oppia koetusta ja sen jälkeen alkaneesta väkivallan kierteestä paljon. Nyt aika tehdä kaikki, että pystytään välttämään sota ja sitä seuraava tuho Euroopassa.

Hyvät ystävät!

Tänä vuonna tulee 100 vuotta Neuvostoliiton perustamisesta. On aivan selvää, että niin Moskovan, Brysselin kuin Washingtonin intressissä on oppia menneestä vakavasta vastakkainasettelusta ja sen vahingoista. Nyt on aika löytää yhteisiä ratkaisuja lieventää jännitystä, ei hakea menneisyydestä aineksia ja syitä yhteenottoon tai uuteen vastakkainasetteluun.

Itämeren alue on aikojen saatossa ollut idän ja lännen kauppaa ja muuta kanssakäymistä yhdistävä mutta samaan aikaan myös kansojen yhtenäisyyttä jakava geograafinen alue. Nyt on kysyttävä, miten ammentaa ainutlaatuisesta historiastamme tähän aikaan. Tuo historia alkoi jo yli 800 vuotta sitten, 1200- luvulla silloisten suurvaltojen Puolan, Tanskan, Ruotsin ja Venäjän hegemoniasta Baltian niemimaalla.

Huhtikuun 4. päivänä tulee kuluneeksi 780 vuotta jäätaistelusta Peipsijärven jäällä. Tuossa taistelussa Alexander Nevskyn joukot löivät Liivinmaan ritarikunnan joukot. Tilanne johti laajoihin vaikutuksiin koko silloisen Pohjolan ja Baltian tulevaisuuden suhteen.

Arvoisat kuulijat!

Niin, voisimmeko oppia historiasta?

Meille suomalaisille – on sitten kysymys länsirajasta, etelärajasta tai itärajasta – raja-alue on yhteistyön ja erityisesti tavallisten ihmisten kanssakäymisen alue. Kauppa ja kansalaisyhteiskuntien yhteistyö kukoistaa kaikilla näillä alueilla. Kovin harvoin tätä elämää on järkyttänyt viimeisten lähes sadan vuoden aikana se, että suvereenit valtiot saattavat olla ja ovat olleetkin erimielisiä.

Hyvät seminaarin osanottajat!

Covid-19 -pandemia on osoittanut, että hyvin yllättäen ja äärimmäisen laajoin vaikutuksia meitä – ihmiskuntaa- saattaa koskettaa todella tuntemattomia, vakavia uhkia.

Ilmastomuutos on todellisuutta ja sään ääri-ilmiöt vaikuttavat koko ihmiskuntaan monin eri tavoin. Puhdas vesi ja raastava pula elintarvikkeista saattavat ilmaston lämpenemisen myötä järkyttää vakaaksi ja turvalliseksi muodostunutta eurooppalaista elämänmuotoa.

Ihmisten käyttäminen kyberhyökkäyksen välineenä saattaa saada rinnalleen huomattavasti vuoden 2015 laajemman muuttovirran Eurooppaan, kun Afrikan nuori, ylikansoitettu ja nuori väestö lähtee hakemaan vettä ja ruokaa elinkelvottomaksi muuttuvilta elinalueiltaan.

Edellä kuvaamiani jo nyt tapahtuvaa ja tulevaisuudessa näkyviä uhkia ei ratkaista toinen toistaan vahvemmalla sotilaallisella varustautumisella, puhumattakaan toisiamme sodissa tappamalla. Ratkaisut edellyttävät yhteistyötä ja kykyä nähdä asioita ei vain omista vaan myös muiden lähtökohdista. Keskinäisen uhittelun ja väkivallan sijaan tulevaisuutemme on kiinni siitä, miten kykenemme löytämään tällaisiin kokonaisuuksiin yhteisiä keinoja

Rauta-aidat rajalla ja piikkilankaesteet eivät kuvaamiani vitsauksia pysäytä. Tarvitaan kaikkia osapuolia kunnioittavaa, kansojen suvereniteettia kunnioittavaa kahdenkeskistä ja monenkeskistä yhteistyötä.

Arvoisat kuulijat!

Itämeren ympäristön vakauden näkökulmasta kehitys Venäjällä on tärkeä elementti.

Miten tuo kansakunta ratkaisee ilmastonmuutoksen olosuhteissa oman kansantaloutensa yksipuolisuudesta syntyvän, oletettavasti nopeasti syvenevän talouskriisin ja sen seurauksena mahdollisesti lisääntyvän epävakauden?

Vastaus tähän kysymykseen ei ole kenenkään meidän näkökulmastamme merkityksetön, päinvastoin.

Kuten edellä totesin, nyt on aika rakentaa yhteistyötä, ymmärtää paremmin toistemme lähtökohtia ja olla valmiita aidosti hakemaan kaikkien kannalta tyydyttäviä ratkaisuja. Jokaisen itsenäisen kansakunnan suvereniteettia kaikissa olosuhteissa ja näkemyseroista riippumatta kunnioittaen.

Vain tällä tavalla toimien selviämme nykyisestä jännittyneestä tilanteesta ja edessä olevista vuorten korkuisista haasteista.

Kiitos!