Antti Rinne

Hallituksen kanta työehtojen vähimmäistasoon on epäselvä

Yhteistoiminta-asiamies Harri Hietala julkisti tänään paikallista sopimista koskevan selvityksensä. Nopealla lukemisella esitys pitää sisällään joitakin hyviä avauksia yhteistoimintalakia ja henkilöstön edustusta yritysten hallinnossa koskien.

Selvityksen ongelmallisin osio koskettaa paikallisen sopimisen ja yleissitovien työehtosopimusten välistä suhdetta. Yleissitovat työehtosopimukset turvaavat kunkin alan palkansaajille työn tekemiseen liittyvät vähimmäisehdot.

Hietalan selvityksessä todetaan, että joissakin tilanteissa työnantaja voisi saada mahdollisuuden toimia työehtosopimusten vähimmäisehtoja huonommilla ehdoilla.

Hietalan ajatusrakennelma lähtee liikkeelle siitä, että ammattijärjestöt ja työnantajajärjestöt sopisivat yhdessä mahdollisuudesta alittaa työn vähimmäisehdot paikallisella tasolla. Jos sopimusta ei syntyisi, lainsäädäntö synnyttäisi vastaavan oikeuden yritystasolle. Kyseinen lauseke avaa mahdollisuuden työehtosopimusten yleissitovuuden romuttamiselle.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) totesi, että Hietalan esitys lähtee nyt jatkovalmisteluun. Mikäli hallitus etenee paikallisen sopimisen suhteen samalla tavalla kuin yhteiskuntasopimuksen kaatumisen jälkeen, edessä voi olla samanlainen soppa kuin pakkolakien kanssa.

SDP:n näkökulmasta työehtosopimusten yleissitovuus työnteon vähimmäisehtojen ja palkkojen turvaajana on tärkeää palkansaajan perusturvan kannalta.

Tälläkään hetkellä työehtosopimusten tuottama perusturva ei ole kaikilla aloilla riittävä. Joillakin naisvaltaisilla aloilla palkkatasot ovat jo nyt niin pienet, että toimeentulo yhden työn varassa on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta. Jokaisen olisi kuitenkin kyettävä maksamaan asumiseen, syömiseen ja säälliseen elämään liittyvät kustannukset lähtökohtaisesti yhtä työtä tekemällä. Tätä perusasetelmaa, jota yleissitovat työehtosopimukset turvaavat, ei pidä murtaa.

Hallituksen pitäisi nyt tehdä selväksi, miten se suhtautuu työehtosopimusten asettamaan vähimmäistasoon. Suomessa ei ole minimipalkkaa laissa, joten vähimmäistasosta luopuminen voi olla portti suomalaisille halpatyömarkkinoille.

Tähän SDP ei voi suostua.

Paikallinen sopiminen edellyttää luottamusta työntekijöiden ja työnantajien välillä. Mikäli tätä luottamusta ei löydy, asiaa ei pidä pakottaa lainsäädännöllä.