Antti Rinne

Suomi tarvitsee aidon yhteiskuntasopimuksen

Sanonnan mukaan Suomi on rakennettu yhdessä sopien. Jokainen meistä varmasti allekirjoittaa tämän, mutta mitä se todella tarkoittaa? Minulle sopimisen Suomi on tarkoittanut sitä, että synnyin ja kasvoin aivan toisenlaiseen Suomeen kuin vanhempani. 

Sodan käynyt, suhteellisen köyhä maa eli monenlaisten murrosten keskellä. Kun maailma muuttui, tehtiin hartiavoimin töitä sen eteen, että kasvun ja kehityksen tuomasta hyvästä pääsisivät nauttimaan kaikki.  Syntyi peruskoulu, syntyi hyvinvointiyhteiskunta. Tahto parempaan tulevaisuuteen sai suomalaiset tekemään töitä ja sopimaan pelisäännöistä yhdessä.

Kansantalouden kannalta sopimisen kulttuuri on tarkoittanut vakaita ja ennustettavia oloja, joissa voi työskennellä tai johtaa yritystä. Se on tarkoittanut keskitettyjä palkkaratkaisuja, yhdessä sovittuja eläkeratkaisuja ja työrauhaa. Samalla se on tarkoittanut koulutettuja työntekijöitä, sitoutunutta kumppanuutta ja vakaata tulevaisuutta.

###

Yhteiskuntasopimus on sanana luottamusta herättävä. Sen sijaan luottamusta ei ole herättänyt se prosessi, jolla maan hallitus on omaa linjaansa rakentanut. Olen pettyneenä seurannut, miten vaalien alla puhutut hienot lupaukset yhteisestä sopimuksesta ovat väljähtyneet. 

Samalla kun Kesärannan portteja vedettiin soukemmalle, kutistui myös hallituksen asettama tavoite tuottavuuden noususta pelkäksi työajan pidentämiseksi, siis vanhaksi kunnon työreformiksi. Tätä suoritusta seurannut vääräleuka saattaisi epäillä, että nyt haluttiin vain näytösoikeudessa tuomita sopiminen epäkelvoksi toimintatavaksi ja siirtyä hallituksen sanelupolitiikkaan. Toivottavasti näin ei ole. Siinä hylättäisiin yksi suomalaisen yhteiskunnan keskeisistä rakentavista voimavaroista. 

###

SDP haluaa aidon yhteiskuntasopimuksen. Sellaisen sopimuksen, joka on suomalaisten näköinen: sisukas, luotettava ja yhteiseen tulevaisuuteen nojaava. Ennen kaikkea, me haluamme sopimuksen, joka on tehty yhdessä. 

Kuinka voidaan sopia suomalaisten perheiden, eläkeläisten, opiskelijoiden ja vammaisten ihmisten elämästä ilman, että heitä itseään kuullaan? Kuinka voidaan puhua kokonaisvaltaisesti työelämän murroksesta ilman, että kuullaan myös yksinyrittäjiä ja tutkijoita? Kuinka löydetään uudenlaiset eväät Suomen nousuun ilman monialaista näkökulmaa siitä, millaisessa maailmassa huomenna elämme? 

SDP on käynnistänyt prosessin, jonka tarkoituksena on löytää kestäviä ratkaisuja näiden ryhmien elämän helpottamiseksi sekä uuden kasvun löytämiseksi. Tulemme tarjoamaan työmme myös hallituksen käyttöön tai vaikka kokonaan hallitusvetoiseksi prosessiksi. Tärkeintä on, että Suomea kehitetään jatkossakin yhdessä sopien. ”Kättä päälle” on aina parempi kuin ”Täällä päätän minä.”

Kolumni julkaistu Satakunnan Kansassa 26.8